Epäonnistumisien kautta voittoon - Hupparitakkihuppari

Sain tuossa jokunen aika sitten päähäni tehdä takin. Halusin sellaisen helmasta levenevän, koska kauppojen takit on mun mielestä aika muodottomia eikä tuolta peräsimestä löydy ikinä riittävästi tilaa vaikka takki olisi muuten sopiva. Noh, tilasin mekkokankaaksi Kangaskapinasta collegea jota luulin joustocollegen tapaiseksi ja sitä pitäisi sitten 6m verran tuhota niin ajattelin tehdä kokeiluversion / kevättakin / hupparin tai jonkun vastaavan.

Malli: Ehta muokattuna
Kankaat: Kangaskapinan College ja Marimekon musta trikoo, hupun vuori EK:n kankaita kaapista.
Muut kilkkeet ja hilppeet: Nappitalo ja Eurokangas

Tässä postauksessa on kerrottu nyt tarkemmin miten tämä tekele syntyi - ihan vain siksi, että kaiken tämän tuskailun jälkeen muistan itsekin mitä tein :D

Höhöö

Peräsimestä päin.

Töttöö.

Kuten (lähes) kaikki tekeleet, kaikki alkaa aina kaavojen piirtämisestä ja kankaiden leikkailusta. Perjantaina alkoi noin klo. 11.00 kankaiden leikkeleminen ja tässäpä sitä. Eli kaava oli Ehta (ihanaakin ihanampi), josta muokkasin kaavan reunalinjaa tuosta lantion kohdalta suurinpiirtein niin, että tein loivahkon siirron isomman koon viivalle ja siitä sitten etiäpäin. Nuo kaitaleet piirtelin kaavan reunasta mitattuna ja leikkasin omiksi kaavoikseen.

Vasemmalla takakapl. toinen kaitale ja oikealla etukappaleen molemmat kaitaleet.

Vasemmalla takakappaleen toinen kaitale ja hiha fiksailtuna kasaan.

Hupun kanssa täytyi hetki vetäistä henkeä ja pohtia että mitäs sitä tässä tekeekään.. eli kun Ehdan huppu on tarkotettu suljettuun pääntiehen ja mulle tulee vetskari.. Niin! Niin tietysti. Mittasin siis kaavoista pääntien pituuden ja vastaavan tästä hupun kaavasta ja niks naks.

Huppu ennen.

Huppu jälkeen (pieni pala pois leikattu).

Kun kaikki kankaat oli leikelty, ompelin ensimmäisenä taskun kondikseen. Tasku on kaitaleen levyinen ja siis erillinen palasensa vain toisen päällä johon vuori tukikankaan kanssa kiinnitettynä. Taskujen jälkeen ompelin torson palaset toisiinsa ja silitin aina saumat auki sitä mukaa kuin etenin.

Tämän mallin kanssa hieman haasteellista oli, kun Raglan -hihojen kanssa ei saa oikein fiksusti sovitetuksi tekelettään ennen kuin hihat on kiinni - kun hiha muodostaa osan olkapääsaumaa ja tässä vielä kaiken lisäksi hiha ja pääntie on ainoat joista vuori konkreettisesti on yläosassa kiinni.. Eli, sitten kun torso -osan etukappale ja vuori olivat "valmiina" niin hihojen kimppuun. Ompelin hihansuut vuori ja päällikangas oikeat vastakkain hihansuusta ja käänsin hihan oikein päin. Vuori jäi alle ja hieman pidempänä pikkusen pilkistää hihansuusta kuten taskussakin - mun mielestä kiva!

Hihojen kiinnitys.

Yleisö.

Hihojen kiinnityksen jälkeen sain ensikertaa tätä sovitettua ja totesin kuten aiemmankin ehdan kanssa, että selän keskelle jää kangasta aivan liikaa. Takakappaleesta keskeltä takaa otin aika reilusti sisään jolloin takakappaleesta tuli hieman kaarevan muotoinen sivuprofiilissa. Takakappaleen kanssa yritin muuten takahelmahalkiota -mutta siitä myöhemmin.

Huppu! Se pitikin kiinnittää aikalailla seuraavaksi jotta vetoketjun ja alahelman huolittelu olisi mahdollista. Ompelin hupun vuoren ja vuoren kaitaleen toisiinsa, sitten huppukappaleet oikeat vastakkain puoliskoittain ja lopuksi yhteen. Hupun suulta tikkasin reunasta koristemaisesti saumanvarat huppuun kiinni ja vielä kaitaleen saumanvarankohdalta huppujen vuoren + etukappaleen toisiinsa = nauhakuja.

Tässä vaiheessa osasin vasta alkaa ihmettelemään näitä renkuloita joiden läpi sitten saadaan narut työnnettyä. Noh, tässähän kävi niin että purkuhommiksi meni kun piti tukikangas saada työnnettyä kankaaseen kiinni ja tuo valkoinen apuväline nauhakujaan. Näiden jälkeen vasara kouraan ja kokeiluversiota tekemään... Kokeilu kannatti, koska tuo kokeilurenkula tuli väärin päin eli tajusin kiinnittää humiota mikä tulee millekin puolen...

Huppu, kokeilukaitale ja renkulat.

Vasemmalla huppu ja oikealla kokeilu!

"I allways feel like, kitty is watching me"...

Sittenpä piti kiinnittää huppu pääntielle ja tämähän on sauma joka jäisi näkyviin - ei kiitos. Leikkelin mustasta vuoren trikoosta kaitaleen, saumuroin toisen reunan (eli sen joka ei tule saumaan) ja kiinnitin ensin hupun ja muun hupparin toisiinsa, jätin hupun molemmista reunoista n. 1cm päähän pääntien reunasta.

Huppu kiinni ja kaitale seuraavaksi.

Ja kaitale päällipuolen, eli alimmaisena itse huppari, sitten huppu ja päällä kaitale.

Saumurilla surrur niin näyttäpi tältä.

Kissat...

Sitten käänsinkin kaitaleen vuorta vasten ja nuppareilla kiinni. Ompelin paininjalka sisäpuolella olevaa saumaa vasten (tämän kyllä tuntee kun on aika möykky sisällä) kaitaleen kiinni etukappaleeseen. Minulla tämä kaitale oli n. 4 cm leveä.

Kaitale kiinni huppariin.

Kun kaitale on kiinni, tulee tikki siis ao kuvan lailla näkyviin. Ja sittenpä päästiin vetoketjuun! Ensin yritin vahasta tottumuksesta kiinnittää ketjun perinteisesti, harsimalla kiinni ja ompelemalla oikealta puolen päältä päin - huono idea, jälki on aivan kamalaa vaikka mitä yrittäisi. Tässä kohtaa hermot meinasi pettää ja pyysin apuja facen kautta - onni on ihanat käsityöryhmät!

Vetskari purkuun ja uusi yritys (niin ja muuten rikoin sitten tuon minkä purin ja kävin ostamassa uuden)...

Neuvo kuului näin:
1. Ompele vetoketju oikeat vastakkain  ketju ja kappale toisiinsa kiinni vetoketjupaininjalalla.

Oikeat vastakkain.

2. Käännä ja tikkaa normaalilla paininjalalla päältä.

Tällä tavalla voi rehellisesti sanoa, että tuli hemmetin siistiä jälkeä! Kangas ei yrittänyt läheskään yhtä paljon pyrkiä karkuun ja ryttyjä ei tullut lainkaan. Päältä kun tikkasin koristeompeleen niin piti olla jo tarkempana ja kangasta sai välillä hellästi vetää sivuun päin tai nostaa paininjalkaa ja korjata kangasta alla - mutta eipä ole ryttyjä. Neuvottiin myös, että joustavalla kankaalla harsiminen ei kannata, joten nuppineuloilla poikittain.

Käännettynä!

Sitten päästiin jo helmaa kohti.. Tein tässä siis hieman käänteisesti, huppari olisi voinut olla kokonaan valmis vetoketjua lukuunottamatta, mutta halusin tehdä tässä järjestyksessä. Taakse ei siis tullut takahalkiota koska en päässyt siitä yli enkä ympäri miten siitä olisi saanut siistin (en ossoo) joten hurautin kappaleet suoraksi. Vuori on n. 6cm lyhyempi kuin päällikappale. Kiinnitin tukikankaat ja tein sitten nuo rinkulat helmaan, koska halusin ehdottomasti helmaan kiristysnauhan. Ja nauhan laitoin samalla kun käänsin helmaa... :) Nuo rinkulat jäivät siis vuoren puolelle, en halunnut että ne näkyvät takakappaleessa.

Lähtötilanne, takahelma.

Käännettynä.

Ja sitten hurauteltiin alahelma kasaan! Huhu! Meinasi kyllä meikäläiseltä kärsivällisyys loppua muutamia kertoja tässä projektissa. Aikaa meni aivan tuhottomasti kun mietin ja pähkäilin miten minkäkin kiinnittää ja kun ei mulla ollut ihan lopullista ajatusta siitäkään, millaisen tästä haluan. Päätin mallailemalla ja lennosta asioita kuten esim. tuo alahelma ja sen kiristimet. Kaikkiaan siis tein tätä kolme päivää, mutta kyllä tästä kiva ja pidettävä tuli!

Sisäpuoli.

Alahelma käännettynä. Pakko oli tehdä pienet laskokset kun ei tuo muuten millään kääntynyt!

Viimeistelty hupun kaitale! Sujautin ommellessa väliin tuollaisen "käsintehty" -lappusen.

Kaitaleet, hiha jne jne.

Hiha.

Huppuunkin pujahti kiristin!

Edestä!

Taskussa on piilotettuna saumaan ommeltuna tuollainen koukku mihin saa vaikka avaimet kiinni!

Kokonaisuutena tästä tuli mun mielestä varsin onnistunut ja paljon opin ja havaitsin tätä tehdessä. Jos samanlaisen joskus teen tai vaikka takkinakin (kun tämä oli harjoituskappale ennen takkia) niin teen noista kaitaleista leveämmät jotta erottuvat paremmin.

Kissanpetikierrätystä

Sain tuossa jo jonkin aikaa sitten valmiiksi kissanpedille uuden päällisen. Tarinahan lähti siitä, että muutossa muuttomiehet likasivat meidän plyysisen kissanpuun. Puu oli jo ennestään aika karmeassa kunnossa - vaikka oli vain 1,5 vuotta vanha, joten päätin nakata sen tunkiolle. Otin puusta kuitenkin talteen siinä olleet kaksi makuupesää, joissa nämä meidän vintiöt tykkäsi kovasti makoilla. Ihan lemppari oli tämä pehmeäreunainen pesä, joten se päätettiin laittaa seinään hieman paranneltuna. Hyllykannattimet on vanhoista hyllyistä.

Seinässä!

Kaavoja minulla ei tietenkään ollut, joten tämä tuli tehtyä omasta päästä soveltaen. Vanha alkuperäinen puu oli ostettu Zooplussasta. Leikkelin ensin kankaista pohjan muotoisen palan tuommoisesta tummemmasta huonekalukankaasta ja petiosan tuollaisesta jostain Marimekon kankaasta minkä Outletista löysin. Halusin, että pesä on vaalea vaikka meillä onkin tummia kissoja.. eksyy seinään paljon nätimmin.

Mittasin siis mittanauhalla pesän suurimman halkaisijan, jonka mukaan leikkasin tuon reunapalan. Palasta tuli muistaakseni reilut 1,7m pitkä kaikkiaan. Sitten kiinnitin reunapalan tuosta kääntämättömästä reunastaan kiinni pohjaan. Ompelin ensin reunaan rypytysnauhan jolla saatoin mitat samoiksi. Toiseen reunaan tein kuminauhakujan.

Pohja ja reunapala.

Nuppareilla kiinni pohjassa.

Peti löysi pöydälläkin heti makoilijan.

Entinen plyysikuosi. Pohjassa näkyi vielä sisaltolpan rajat.

Ready!

Pohjasta päin.

Pohjan kankaan leikkasin samasta kuin reunan ja ammuin kangaspalan kiinni niittipyssyllä pohjaan. Meillä ei onneksi hätäillä - peti ehti toimittaa makuualustan virkaa n. 2kk puun vieressä lattialla. Hyvin toimi niinkin!

Kisuli.

Tuo meidän kissanpuu on itse tehty 4-5 vuotta sitten. Sisällä siinä on Suomalainen omenapuun runko ja päällä kelallinen sisalnarua. Narulle tuli aikanaan hintaa n. 100 euroa ja alaosaa olen kertaalleen jo uusinut eli mattoveitsellä vanhat pois ja uutta tilalle.. olen todennut, että tämmöinen kestää 100x paremmin kuin kaupan puut ellei halua niistä itseään kipeeksi maksaa. Tässä vain ei tasoja ole joten tilasin sen toisen... ja kun sen elinkaari tuli loppuunsa niin ainakin osa siitä saatiin kierrätettyä (ei tule meille enää toista)!

Haiku testaamassa.

Huomio herpaantui pöydällä olleisiin korvatulppiin.

Mekkokokeilu

Selailin tässä parisen viikkoa sitten mun Suuri Käsityö -pinoa ja etsin sieltä kaavoja tai ohjeita joita voisi kokeilla - iski nimittäin himo tehdä jotain, mutta en keksinyt että mitä!

SK -lehdestä 9/2015 bongasin eräänlaisen A-mekon, joka jäi kutkuttamaan. Kutkutti sen verran, että päätin kokeilla mallia ensin vähän "huonommalle" kankaalle.. Nälkä kasvaa syödessä ja tavoite oli saada aikaiseksi kuitenkin mekko jota voisi myös ehkä käyttää...

Kangas: Marimekon trikoota
Malli: SK 9/2015, "3 Mekko".

Piirtelin kaavat ja leikkelin kankaat. Yläosassa on vuori, joka on kuitenkin tässä tapauksessa samaa trikoota. Ajattelin että se toisi yläosaan ryhtiä. Edessä on tuollaiset laskokset etukappaleessa. Etuhelmassa on myös taite joka antaa vähän ilmettä.

Ihan ongelmitta tämä ei kasaan tullut ja ihan ongelmitta tämä ei ole vieläkään. En ole ihan tyytyväinen vasemman käden hihaan ja siihen miten se on kiinni, mielestäni hieman nirraa. Kerään henkisiä voimia alkaa purkamaan ja korjaamaan sitä.

Alla kuva edestä, josta näkyy hieman selvemmin etukappaleen ja etuhelman laskokset. Hihansuussa on tuollainen halkio. Mallissa oli takana samanlainen laskos kuin edessä, mutta totesin että takalaskoksen kanssa tästä olisi tullut raskausmekko jonnekin tulevaisuuteen... purkuhommiin siis. Kokeilin myös tikata nuo siivekkeet kiinni etukappaleeseen, mutta mekon ilme muuttui todella radikaalisti. Purin taas, mutta jätin tuonne kainalosta n. 5-7 cm matkalle tikin jotta tuo trikoo pysyy paikallaan ja ohjaa tavallaan laskoksen nätimmin :) 

Kyllä tästä ihan pidettävä tulee.. kai ?

Alla lehden kuva mekosta - kaippa tästä tuli aika samanlainen !

Ehta, A-mekko, vai sittenkin Ehta?

Torstai -iltana tupsahti inspiraatio. Jäjelle jääneistä kuohukankaista piti saada A-mekko. Kaivoin kankaan kaapista ja heitin sen lattialle ja lähdin sommittelemaan. Ikäväkyllä lopputuloksena totesin, että selkää en kuohusta saa vaan se oli tehtävä yksivärisestä.

Malli: Ehta / Janina Fry:n A-mekko
Kankaat: Musta Kuohu, Kangaskapinan musta joustocollege

Kuohuun ihastuin. Tässä kankaassa on jotain mikä muhun iskee vaikka kovin vaalea on loppujen lopuksi mun vaatevalikoimassa jos vaatekaappiin kurkkaa. Kaavoista sen verran, että sain siis tahtotilan tehdä A-mekon, mutta en Janina Fry:n mallin hihoilla koska jotain uutta halusin tähän yhdistää. Ehdan kaavassa pidän todella paljon näistä Raglan hihoista ja päätinkin ne yhdistää A-mekon kaavaan. Iskin A-mekon kaavan Ehdan yläosan kaavan päälle ja kohdistin kaavat pystysuunnassa kainalosta ja sivusuunnasta keskitaitteelta. Hieman muokkasin kainalon kohdalta A-kaavaa leveämmäksi jotta hihan mitta olisi sama kuin Ehdassa. Eli voisi sanoa, että etu -ja takakappale on kainaloon saakka Ehtaa ja kainalosta alaspäin A-mekon kaavaa :)

Joustocollege on materiaalina myös kiva päällä ja kesäkäyttöönkin tämä mekko sopii hyvin.

Jippii.

Ehdan raglan -hihathan on ilman resoria n. 3/4 hihan pituutta joten hihaa ei tarvinnut lyhentää.
Semmoinen juttu minkä tajusin jälkikäteen oli, että etukappaleen ja alaosan kaavat olisi voinut kohdistaa jotta tuo kuohu olisi ollut katkeamaton, loppujen lopuksi tässä kävi tuuri ja ne heittävät hyvin vähän, jos asiaan ei osaa kiinnittää huomiota niin tuskin sitä kukaan muu katselee kuin minä. Kiva tästä tuli silti!

Arvioija tuimana.

Mekko takaapäin on aika kiva koska mustaa menee mielestäni tosi linjakkaasti näissä hihoissa eikä oikein edestä päin edes näy. Hyvä tuli. Fotobomb -Pyry piti napata sylkkyyn.

Alahelmaan kokeilin helman piilo -ommelta, mutta en saanut sitä ihan toimimaan ja hermot meni. Tyydyin siis tikkaamaan reunan kuten aiemminkin. Pääntien ja hihansuut ompelin kaksoisneulalla. Onnistuin itsestäni löytämään jopa pitkäjänteisyyttä kun tässä silitin kaikki taitteet ennen ompelemista - helpotti kyllä helman kanssa niin paljon että jatkossa teen niin aina ! Etukappaleesta on hihan ja etukappaleen sauma lisäksi tikattu koristemaisesti kiinni etukappaleeseen.