Mittoja ja määriä ja muuta mukavaa:
-Peiton koko n. 200x150 cm.
-Pikkuneliöitä 40 kpl.
-Isompia neliöitä n. 30 kpl.
-Isoimpia hieman vähemmän.
-Kaikkien palasten huolittelu sik-sakilla.
-Kankaat Vallila, paitsi takapuolen valmis tikki-kangas jossa vanulevy ommeltu valmiiksi kiinni on Eurokankaasta.
Pinkkejä ja tyttömäisiä kankaita tuntui olevan pilvin pimein, joten päiväpeitto tuntui niille juuri sopivalta. Makutuomarina toimi kisuli.
Löysin vähän vanhempien kangasostosten seasta tuollaisen heppa-kuvioisen kankaan ja lähin siitä kehittelemään ideata eteenpäin. Sain älynväläyksen tehdä tuollaisen vinoon leikatun neliön jonka ympärille tein pienemmistä tilkuista kehyksen. Heppa-kankaassa oli nuo hevoset tuolleen vinosti, joten se on kuitenkin pystysuunnassa langan suoraan.
Kun olin nuo heppa-palaset kehyksineen tehnyt ja kiinnitellyt toisiinsa, piti kehittää tätä taas eteenpäin ja ajattelinkin tehdä hieman isommista neliöistä noihin väleihin palaset. Sama teema jatkui, eli neliöt tuli vinoon. Jonkin aivopierun olin saanut noita palasia leikellessäni, koska tein ensin noita heppajuttuja kolme, ja tajusin vasta sen jälkeen että kolmella palasella tuosta päiväpeitosta tulisi ihan liian pitkä.. no jäi yksi yli, ehkä teen siitä tyynynpäällisen!
Tässä palaset yhdistettynä. Lisäsin vielä jälkikäteen nurkkiin pienemmät palaset, jotta sain tästä kokonaisuutena kulmikkaan.
Seuraavaksi pitikin päättää miten taas jatkan tätä eteenpäin jotta saan peitosta määrämittaisen.. En siis tehnyt suurempaa toteutussuunnitelmaa vaan menin aina fiilispohjalta miltä tuntui tulevan paras lopputulos.. tarkoittaa myös sitä että leikkasin kankaita ja ompelin vähän eri sykleillä. Saumanvarat on silitetty taakse auki jottei ne pullota.
Seuraavat kuvatukset ovatkin jo valmiista peitosta. Reunukset tein isommista palasista jotta kankaiden kuvio näkyisi hieman selkeämmin. Joku saattaa ihmetellä, että tuota vihreää kangasta ei ole käytetty kuin noissa heppojen kehyksissä.. se oli harvinaisen rasittava leikata ja ommella joustavuutensa vuoksi joten jätin sen käytön lyhyeen..
Jossain vaiheessa iski epätoivo ja kirosin mielessäni hiljaa miten olin taas onnistunut itseni vapaaehtoisesti moisen tekeleen tekemiseen sotkemaan.. tunteja kului niin jumalattomasti kankaiden leikkuuseen ja huolitteluun. Lopputulos kuitenkin miellyttää ja iloa ja tyytyväisyyttä herättää pikkuneidin kommentti jonka hän äidilleen kertoi kuvan nähdessään "Äiti, vähänkö ihana, onko toi oikeesti mulle?" <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti